Niin miten viikonlopun aikana
alakuloisiin puihin satanut
lumi putoilee nyt sään lauhtuessa
painavina möykkyinä oksilta
ja vapauttaa niiden niskanikamat
venyttelemään keveinä
kohti etelätuulta
niin myös minä riisun
sopivina paloina hartioihini
kiinnikasvanutta painavaa elämää
huokaisen
maailmalle
Kiitos
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Reeta | Oletko siellä | 18.12.2015 | 2 | Runo |
| Reeta | Välillä olemme eksyksissä | 4.7.2014 | 4 | Runo |
| Reeta | Lupaus | 15.3.2013 | 17 | Runo |
| Reeta | Venus | 15.3.2013 | 0 | Runo |
| Reeta | Kiitos siitä keveydestä | 20.2.2013 | 7 | Runo |
| Reeta | Liian nuori lehti | 2.9.2012 | 0 | Runo |
| Reeta | Ikkuna | 9.5.2012 | 10 | Runo |
| Reeta | Kylmä syli | 2.12.2011 | 11 | Runo |
| Reeta | Ajatukseni | 2.12.2011 | 5 | Runo |
| Reeta | Koskematon | 5.11.2011 | 5 | Runo |
Kommentit
lyyrinen kaunis teksti
hyvä sanoma
Kyllä on upeeta sanailua
Upea luonnonkuvaus runossasi ja samalla myös oman olotilan. Pidän tästä.
Kyllä on upea täällä pohjoisessa tuo tykkylymen taakka. Lumiholveissa puiden oksat taipuvat maahan saakka.
Keventäjä.. Hyvä
Ihanasti loppu aukeaa
Kun sen keveän olon kokee..
on se jotain uskomatonta..
Hieno runo.
Kuljettaa mukanaan hyvin.