Ajatukseni ovat huurteista
pakkasyön jälkeistä jäykkää heinää
pakotettuina ne painavat selkänsä
kumaraan
päänsä kuuran kuristavaan kainaloon
repivät nahkaansa irti savimaasta
jota routa
raiskaa ahavoitunein kourin
kieppuisivatpa vain lempeissä tuulissa
keveinä ohi sataman valojen
yli ulapalla lepäävien yksinäisten majakoiden
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno.
Ihan kaunis runo =) hiukan varsinkin roudan raiskaaminen tuntui jo kuullulta, mutta silti. talvisia kuvia maalaat.
Niin kaunista kuvausta ja toivetta pehmeää
Hyvin kuvaat sen hetkistä olotilaa.
Oi miten hieno! Tykkään kovasti, tässä on niin omia tuttuja juttuja, niin maisemallisesti kuin ajatuksinakin.