Ilta on uupunut
istun viereesi ilman sanoja
rypistän ikävöiden
paitasi pehmeää helmaa
Joskus eilisen ja tämän
päivän välissä
taisin unohtaa
vahvojen käsiesi lämmön
silmiesi ihanan pilkkeen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Reeta
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.3.2004
Viimeksi paikalla: 29.5.2021 19:41
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.6.1979
Välillä olemme eksyksissä
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Reeta | Oletko siellä | 18.12.2015 | 2 | Runo |
| Reeta | Välillä olemme eksyksissä | 4.7.2014 | 4 | Runo |
| Reeta | Lupaus | 15.3.2013 | 17 | Runo |
| Reeta | Venus | 15.3.2013 | 0 | Runo |
| Reeta | Kiitos siitä keveydestä | 20.2.2013 | 7 | Runo |
| Reeta | Liian nuori lehti | 2.9.2012 | 0 | Runo |
| Reeta | Ikkuna | 9.5.2012 | 10 | Runo |
| Reeta | Kylmä syli | 2.12.2011 | 11 | Runo |
| Reeta | Ajatukseni | 2.12.2011 | 5 | Runo |
| Reeta | Koskematon | 5.11.2011 | 5 | Runo |
Kommentit
Ilmava runo. Läheinen. On se ilta, jolloin aika oli kahden.
-ihminen itsensä unohtaa voi,
-ilta kellot tuulessa soi
-hämärän ja kaipuun matka yöhön
- mutta vie minut yöhön sinut paremmin tuntea voin.
-siellä, siellä sielussa soin.
vastasin runolla, nämä ajatukset tulivat.