loppuunkuluneen näköinen tyttö
eksyksissä, ei tietoa huomisesta,
yksin hän kulkee tällä tiellä,
vastaanottohuoneissa, ei kotia täällä
Uuden aamun sarastus, ystävällinen hymy,
vieras kulkee ohi tiellä,
joki tuo mukanaan myrkkyä tehtaalta
myrkky tuo kuolemaa, on helvetti jo täällä
tyttö nostaa lapasen maasta
kiroaa hiljaa, ei luota edes itseensä,
ruoska nimeltään ahdistus
raapii selkäpiitä, korppi syö raatoa tiellä
Minulla on suunnitelma; Zyklon-b, E251 tai liian syvä vesi
jos ei muuta niin tie ja
100km/h,
tyttönä en hyppäisi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo alku menee multa joka kerta vähän ohi, en saa kiinni rytmistä tai jostain, enkä ole ihan varma ymmärränkö jutun jujua, mutta on se silti hyvä. Se ei ehkä ole semmosta mitä hahmotan sinuimmaksi sinuksi, mutta se on hyvä.
Tuo loppu sitten taas, hitto mitä tekstiä. Mie ottaisin tuon viimesen säkeistön vaikka ihan omana runonaan.