Meille ikiajan päästä
istut hulppeassa hotellissa
katsoen ikkunasta,
et kuitenkaan mitään nähden
virheet maalattuina luodinkestävään lasiin
saman taivaan alla
katson vankilan vetävästä ikkunasta
jonnekin kaltereiden ohitse
virheitäni en sure
sillä pystyn vielä pakahtumaan sydämestäni,
ihailemaan varista, yksinäistä
joka nokkii lukkoa rautaisesta portista
Selite:
Paatoksen lapsonen tässä. Purkaa purkaa omia aivoja purkaa. Pitkästä aikaa ja pitkäksi ajaksi olen katoava - niin ku aina nykyään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo, pidän kovasti