Sulle

Kun sä kerran tiedät,
niin näytä vielä yhesti,
miten se tehään.

Polje se ruttuun,
sytytä tuleen,
ja hakkaa se vuolaana virtaavaan veteen.

Anna sen valuu kauas ikuisuuteen,
palasina niinku sitä ei koskaan ois ollu.
Mutta sä kuulet sen vieläki.

Kun sä katsot mua taas,
se on täällä sua vastassa,
etkä sä pääse sitä pakoon.

Mutta ei se haittaa,
sehän on peto ilman hampaita,
varas vailla veistä.

Ei mun tunteilla oo terää,
eikä sydämellä voimaa,
silti aina vaan,
se takoo sulle ikuisesti.