Ehkä mä oon hiljaa,
kun sä tiedät paremmin.
Ehkä mä en puhu,
sanot jotain kuitenkin.
Ehkä sä et naura,
luuletko et odotinkaan?
Ehkä sä et välitä,
oon pelänny niin ennenkin.
Mutta aina ei oo pakko,
olla sama vanha ihminen.
Mutta me muututaan aina vaan,
en osaa sanoo hyvään vai huonompaan.
Joskus ennen jaksoit lohduttaa,
sanotko nyt sitä sanaakaan?
Joko sua ei kiinnosta,
tai et vaan jaksa huomata.
On niin paljon mikä voi sattua,
mun kaltaista katkeraa narttua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
