Pieni vauvan pää
hiljaa peiton alle jää
huulet pienet hymyilee
silmät kiinni, kunnes ne aukaisee
tummat silmät
meren värin mieleen tuo
on jalat potkivat
pyrstökö lienee tuo?
Ei sanojen mahtia vielä taida
, mutta välillä vinkaisee
on elämää täynnä
tuo pieni...
Janne
Selite:
Runo on kirjoitettu 23.12.2008 jolloin tädin ensimmäinen kultapoika oli 2 viikkoa vanha. Kaksi viikkoa sitten sain pitää sylissäni toista veljenpoikaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
