Rikottu

Makaan sängyssä, minulla on lohduton olo. Tuntuu että olen surullisin ihminen koko maailmasta. Nyt olen yksin ilman sinua, en ketään muuta halua. Kaipaan välkkyviä sinisiä silmiäsi, pehmeitä punaisia huuliasi, musertavaa haliasi, raikasta tuoksuasi, viettelevää ääntäsi. Voisin vain kuolla, en halua elää ilman sinua. Toinen sinut vei, nyt olet hänen kanssansa onnellinen. Haluaisin tietää, miksi en kelvannut sinulle. Miksi halusit vain leikkiä tunteillani. Kerroinhan sinulle, että minulla on särkynyt sydän, eikä se kestää enää yhtään kipua. Kuuntelit minua hiljaa ja sanoit omaavasi saman kohtalon. En usko sanojasi, ei sinun sydäntäsi ole särjetty. Esitit vain poikarukkaa, että pääsisit syliini ja imisit kaiken minusta itsellesi. Nyt on jäljellä enää vain tyhjä kuori, kaikki minusta on sinulla. Olet imenyt elinvoimani ja kauneuteni joilla nyt muut lomoat. Olet sydänten viejä, elät muiden rakkaudesta. Minuta ei ole enää mihinkään, yhä syvemmälle putoan. Muut eivät näe rikkinäistä sydäntä eikä repäleistä sieluani. Kukaan ei minua voi pelastaa, ote elämään lipsahtaa. Joku sanoi, että kuollessaan ihminen saa uuden vartalon. Se nyt minun ainut lohtu on. Joku sanoi ei saa luovuttaa, sitä minäkin koitin noudattaa. Vastaan tuli monta miestä sievää ja luulin, että myös täydellistä. Komean kuoren alla, olikin sydän kova ja jäinen. Minulla he leikkivät, kun en ollut varovainen. Tyhmä tyttö olin sanoihin valheellisiin luotin. Nyt kyyneleihini hukun enkä valoa nää.