Kiitos kaikesta

Olit hulluuteni,
kun sanat olivat nuoria.

Ei päiviä laskettu,
seurattiin vain rytmiä.

Joskus kuitenkin luulin
hyräileväni laulua.

Kuulinko naurua,
ystävä mielen pohjilla?

Kaiken kauniin toit elämään,
paljaiden varpaiden tepsutuksella.

Nyt haluan nähdä vain unia.

Kuinka voin nauttia hiljaisuudesta,
kun hiljaisuus makaa sylissä.

Oliko ilo liikaa tähän maailmaan,
vai välittömyys liian kallista.

Olemmeko ajan myötä kaltaisia,
olemmeko vain matkustajia.

Kiitos pieni ystävä,
kiitos kaikesta.