Uskaltaisinko edes ajatella

Jos koskisin hiuksisiisi ja sanoisin,
että en usko enkeleihin,
uskoisitko minuun.

Jos sipaisisin poskeasi ja sanoisin,
että en usko kohtaloon,
katsoisitko minua kuin hullua.

Uskoisinko silti jonkinlaiseen uskoon,
kuin jonkinlaiseen villiin ruusuun.

Ehkä siinä olisi vähän kohtaloa,
ehkä siinä olisi vähän sitä mitä haluan.

Taivaassa ja maailmassa,
on tarpeeksi tilaa ajatuksille.

Puhunko liikaa, sanoinko tämän ääneen?

Missä on raja tiedon,
missä on raja ajatuksien.

Ajatukset aina ylittävät tiedon rajan,
eikä se tarkoita, että ajatukset olisivat oikeassa.

Ja yksittäinen ajatus on kuin kaunis kangastus,
varas yössä, levoton ja villi.

Jos koskisin hiuksiisi,
ajattelisinko edes meitä kahta.

Uskaltaisinko edes ajatella.