Tässä yön ja aamun rajamailla,
katson peiliä uusilla silmillä,
hiljaisuuden muurit ympärillä.
Mikään ei valu ylhäältä alas, paitsi aika.
Tässä aamun ja yön rajamailla,
näen peilin selkeästi ilman ääriviivoja.
Ja puhun itselleni hiekkalinnan,
jonka vallihauta pitää kaiken.
Mutta silti erotan koputuksen ovella
ja kuiskauksen muurin sisällä.
Tässä yön ja minuuden välissä
on jotain, joka estää olemasta minä.
katson peiliä uusilla silmillä,
hiljaisuuden muurit ympärillä.
Mikään ei valu ylhäältä alas, paitsi aika.
Tässä aamun ja yön rajamailla,
näen peilin selkeästi ilman ääriviivoja.
Ja puhun itselleni hiekkalinnan,
jonka vallihauta pitää kaiken.
Mutta silti erotan koputuksen ovella
ja kuiskauksen muurin sisällä.
Tässä yön ja minuuden välissä
on jotain, joka estää olemasta minä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut