He makasivat sängyllä vierekkäin, illan uuvuttamat. He puhuivat pitkään kummallisista asioista. Saattoivat ajatellakin samaan aikaan. Mies ajatteli kirjoittavansa vielä joskus heidän yhteisestä hetkestään, mutta jano yllätti ja miehen oli sanottava rakkaalleen: ”Onko sinulla jano, juon vettä, ettei jano tulisi”. Ja hän nousi, hapuili tiensä puolipimeässä keittiöön, täytti suuren kartiolasin täyteen vettä ja huokaisi nesteen täyttämästä helpotuksesta. Kömmittyään takaisin sänkyyn hän makasi ja he makasivat hetken, kunnes nainen kysyi rakkaaltaan: ”toitko sinä minulle sitä vettä?” Mies alkoi nauraa: ”tätähän minä juuri tarkoitin” ja kirjoitti tarinaansa eteenpäin. Sillä miehellä ja naisella oli myös huonoja aikoja. Kun masennus iski nainen pyysi miestä auttamaan. Mies ei tiennyt mitä tehdä ja ehdotti ajelulle menoa. Nainen kommentoi jäätävällä äänellä: ”miten se muka tähän auttaa!” ja he lähtivät ajelulle, juttelivat ja joivat kahvia shellillä ja aina se auttoi. Niin tuo mies kirjoitti miehen tarinaa ja he nauroivat yhdessä sille, miten autolla ajaminen auttaa asioihin. Kohta he nukahtivat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
