Talvella, ilman lehtiä, kylmässä
ihminen on haavoittuvin.
Keväällä mahlan virratessa
levottomasti puiden suonissa
puhkeavat talven viillot
lehtinä peittämään
alastomuuden.
Syksyllä, puiden riisuessa
kesäturkkien suojan,
sielu on kauneimmillaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi