Sen kaupungin kaduilla
vaeltavat unohdetut varjot.
Ihmisvilinä kuin karjalauma
polkee, tärisyttää katuja.
Minä katson aurinkoon
toivon näkeväni itseni paremmin.
Jossain kaiken kulkevan rajamailla
viihtyvät he, jotka ovat pysähtyneet
toivoa vailla.
Minä jatkan askeleitani.
Aurinko polttaa liian kuumasti
uutta tummaa asfalttia.
Minun täytyy joutua, juopua
valoisasta kesäyöstä, joutua
ja unohtaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
