Syysyön verhoutuessa
kesän laulujen kaiut
kaikkoavat hehkuun
hämärän.
Halla hiipii iholleni,
viimeiselle valolleni
lausun kajolleni
kiitoksen.
Tässä hetkessä,
tässä yössä kosteassa,
alkuni on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis, kiitollinen ja toiveikas runo
Hieno runo,
loppu särähtää hieman korvaan, mutta
huihai, se ei haittaa.
Hyvä teksti, kerrassaan.
Hämäristä tunnelmista huolimatta hyvin valoisa runo. Pidän niin paljon, että pistän heti suosikkeihin.
Mielenkiintoista, moniuloitteista. Jälleen, sanojesi käyttö on häikäisevää.. ihania lauseita, kuten tuo "halla hiipii iholleni, viimeiselle valolleni...." *haaveiluhuoks* :)
Sivut