miten surullisena
hän nousi vuoteeltaan
oli mieli alavireinen
hymy hyydyksissä
- muutenkin, vähän eksyksissä
oli rakkaus häneltä kauas karannut
taakse merten kohtalo
heidät toisistaan erottanut -
sen minkä rakentaa ehtivät
sen kuluneet tunnit, päivät ja vuodet hälvensivät
taian julmasti rikkoivat
pisaroiksi silmäkulmiin
vain läikkeeksi hatariin muistikuviin
hän aamutoimet jäykin kasvoin suori
muisti avainsanat, nuo tärkeimmät
poveensa tatuoidut, näkymättömät
usko toivo rakkaus
ilo tahto toivo
tahtonsa kuin kotkan siiveniskuin avasi
iloa löysi kun valkeat vaahtopäät rannalle sousi
ja soi korvissa väinämöisen soitto
niinpä otti hän avainvyöllisen kantaakseen
uuteen päivään astui
lanteet toiveikkaasti keinahtaen
huulillaan vaimea hymy, kuitenkin tietoinen
ikävä tuhoaa
vie hetkistäkin merkityksen
rakkaus, tuo ikiaikainen voima ihmisen
ei koskaan pääty, ei lakkaa, ei kuole
se tietoinen valinta on ihmisen
se elää, elää, elää
se jäljelle jää, jää, jää
hän nousi vuoteeltaan
oli mieli alavireinen
hymy hyydyksissä
- muutenkin, vähän eksyksissä
oli rakkaus häneltä kauas karannut
taakse merten kohtalo
heidät toisistaan erottanut -
sen minkä rakentaa ehtivät
sen kuluneet tunnit, päivät ja vuodet hälvensivät
taian julmasti rikkoivat
pisaroiksi silmäkulmiin
vain läikkeeksi hatariin muistikuviin
hän aamutoimet jäykin kasvoin suori
muisti avainsanat, nuo tärkeimmät
poveensa tatuoidut, näkymättömät
usko toivo rakkaus
ilo tahto toivo
tahtonsa kuin kotkan siiveniskuin avasi
iloa löysi kun valkeat vaahtopäät rannalle sousi
ja soi korvissa väinämöisen soitto
niinpä otti hän avainvyöllisen kantaakseen
uuteen päivään astui
lanteet toiveikkaasti keinahtaen
huulillaan vaimea hymy, kuitenkin tietoinen
ikävä tuhoaa
vie hetkistäkin merkityksen
rakkaus, tuo ikiaikainen voima ihmisen
ei koskaan pääty, ei lakkaa, ei kuole
se tietoinen valinta on ihmisen
se elää, elää, elää
se jäljelle jää, jää, jää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin liikuttava tunnelma,pidän.
Sivut