iltapäivän hetki

tuhannet kristallit
puiden ja pensaiden oksilla
kirkas valo, aurinko kultaa
honkien rungot
vai pronssiako ovat

linnut ahnaasti talilla
tönkkölumen peittävien
oksistojen suojassa

tietä on hivellyt vastasatanut
kevyt lumi
kepeä kuin morsiamen ajatus
--
tuttu pakkasnatina anturoiden alla
ihmettelen kauneutta minkä valo avaa
silmien nähdä ja mielen kokea

maiseman suomaa rauhaa
ei voi ostaa ansaita tai millään vaihtaa
se pitää kokea aistinvaraisesti
herkin mielin

kunnes harakka rääkäisee pihapuussa
komentonsa pienemmille lajitovereilleen
minun vuoroni

ja niin on aika ottaa voimakkaammin
kiinni kolan varresta 
ja!
antaa lumelle kyytiä