haravanvarteen nojaten
katselen vielä valkoista merenlahtea
valtavaa kurkiauraa, jonka perässä
kolmen joukko, lienevätkö siipirikkoja
sepelkyyhkyt ovat palanneet
kaulailevat kujerrellen sähköjohdolla
tutut tiaiset tervehtivät, käpytikka nakuttaa
mustarastaat nokkivat tiaisten tiputuksia
nämä kaikki, samalla henkäisyllä aistittavissa
kevät on siinä ja siinä, palaamassa
luonnon herätyskello toimii
odotus palkitaan
onhan takana erikoinen talvi
sota, korona ja ystävien kuolemat
elämän kiertokulku, läsnä jok'ikinen hetki
on siis tartuttava haravanvarteen, entistä lujemmin
katselen vielä valkoista merenlahtea
valtavaa kurkiauraa, jonka perässä
kolmen joukko, lienevätkö siipirikkoja
sepelkyyhkyt ovat palanneet
kaulailevat kujerrellen sähköjohdolla
tutut tiaiset tervehtivät, käpytikka nakuttaa
mustarastaat nokkivat tiaisten tiputuksia
nämä kaikki, samalla henkäisyllä aistittavissa
kevät on siinä ja siinä, palaamassa
luonnon herätyskello toimii
odotus palkitaan
onhan takana erikoinen talvi
sota, korona ja ystävien kuolemat
elämän kiertokulku, läsnä jok'ikinen hetki
on siis tartuttava haravanvarteen, entistä lujemmin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän liikuttava keväinen hetki,pidän.
niinpä huumori ja omista parhaistaan kiinni pito auttaa, silti valossa liian suuria varjoja - tutut tunteet, toivomattomat ajaukset - päivää, sano luonto - päivää - vaikuttava on runosi hetkissään
Sivut