tik-tak tik-tak

pimeys on kohtalaisen syvä 
kello kuudelta
sohvan syli on lämmin ja syvä
            imaisee miettimään menneitä
            ajattelemaan maailman toksisuutta
            ihmisen lempeyttä rakkautta
                     .tunteita.
            hyvyyttä toinen toisilleen
            jaettua kosketusta, viisautta ja armollisuutta
äidinrakkaus leivottu viinereihin
vuosikymmenten ajan
ei se lakkaa, ei haihdu
eikä kardemumman tuoksu hälvene
            vaikka saattaa joskus helvetiltä maistua

eletyn elämän viisauden ruumiillistumana 
loikoilee kuvitteellinen katti sohvan selustalla

            taustalla soi viides preludi

alkusoittona huomiseen joka nyt jo on läsnä
            vaikka eihän kellonajasta pimeydessä ole väliä
niin monella ei ole edes 
             kelloa