kelle sitten mitäkin teet

työntäessäsi minut koskeen
ja toivottamalla hyvää matkaa
et tiennyt
että osaan uida kuin saukko
mestaroida pyörteet kuin delfiini

osaan kuohuista kietoa seppeleen päähäni
kruunuksi, vesihelmet timantteina 

ja kosken tyrskyjen jälkeen
synnyttää tyyneyden

rauhan yltäkylläisyyden sisälleni
joka on lujempi kuin milloinkaan

                rikkomaton kuin teräs
                satuttamaton kuin kivi  

joka sydämeksi sinulle on annettu
                (taakaksi ja, kuolemaksi)