eivät kaikki synny

kaunis ihminen
sisältä silkkaa kultaa
          kuin johdetta jostain kauempaa
sisareni
           olet hauras ja herkkä
           kuin niittyvilla, kuin ohuin posliini
           mukana elävä kokeva tunteva
           lähellä ja halutessani kaukana
           kuitenkin, aina läsnä 
unenpisaroina, helkyin tiukujen
marraskuussa, maaliskuussa
kun vuodenajat murtuvat uusiksi
ja sisällä padot ja aallonmurtajat
tihkuvat suolaista vettä
keräät sinä, sisareni ne, kuivaat hiuksillasi

sanot, herää siskoni
            en minä saanut syntyä
            olen vain uni
            vanhempiesi harras toive
sinä tulit todeksi, tähdeksi tähtien joukkoon
hiekansiruksi ja planetoidiksi, ihan miksi vaan

minä jäin vain, ajatukseksi