mitä
jos olenkin jo lörpötellyt tarpeeksi, sanonut
sanottavani
käyttänyt sanoja tuhlaillen kuin kaikkia niitä
kesäisen kirkkaita huulipuniani, pakkasellakin,
allapäinkin ja nurin niskoin
huutanut teille ääneni käheäksi kuin nälkää näkevä
sormet kylmettyneenä, tympääntyneenä
runoillut katkerana, tuonut tuliaisinakin sanoja
jotka sinkoilevat, sinne tänne, kuin
temperamenttini leimahdukset tai rähjääntynyt rakkauteni
ja sitten olenkin 20, vieläkin vinossa mutta sentään
hallitusti jumissa
kirjoitan kirjeeseeni: minulla on kaikki hyvin
ja tehän sen uskotte, miksipä ei, olenhan
varmistunut kaventunut tai ainakin hiljentynyt
kompastelen pettymyksestä toiseen
täytyyhän muistaa etten kuitenkaan ole
mikään kasvukipuinen enää
väsynyt vain, tai hapuilevainen
mitä jos olenkin jo
kirjoittanut kaiken, kolunnut nurkkani,
taitellut mestariteokseni pahvilaatikkoon
ja olenkin kaikkine pisaminenikin
aivan tavattoman tavanomainen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En tiedä onko tästä sinällään tekstinä oikein paljoonkaan, mutta mun on silti pakko kommentoida - sanot kaiken saman, mitä olen tuntenut ja ajatellut aiheesta. Uskomattoman samankaltaisesti. Vinossa, mutta hallitusti jumissa oleminen on osuvasti sanottu! Hämmentävää.