Uneton

hän on raapinut taas käsivarsiaan unissaan naarmuille
säpsähdellyt hereille vähän väliä, valunut
kauemmaksi minusta ja kohta jo rutistanut kainaloon
mutissut höpsöjä sekä yrittänyt omia peiton itselleen
hän nyt on vähän sellainen

enkä minä nuku tänäkään yönä
koska olen kovin monimutkainen enkä tiedä
pitäisikö olla näin vai noin vai siten, tai siis mitä häh
ja että miten joku voisi muka tykätä minusta
kun olen aika paljon tällainen

havahdun tiskikoneen kolisteluun seinän takana
ja siellä jossain nekin lautaset joilta syötiin
vadelmajäätelöä pelkässä kynttilän valossa
tai siis hän söi kun minä katselin ja laskin yksikaksiyksikaksi huhhuh sentään
etten unohtaisi hengittää koska joskus
kun on vatsaa myöten rakastunut
tuppaa käymään vähän niin

kaivaudun syvemmälle kainaloon ja hetkellisesti:
olen juuri täsmälleen niin kaunis kuin vain voin olla