Tuuli kaisloja huojuttaa
niinkuin tuuli aina.
Joskus painaen ne matalaksi
joskus hyväillen hellästi.
Nyt kaislat kahisee hiljaa
ja nyökyttelee päätään.
Voimme yhdessä huojua hetken
katsella pilvien verkkaista kulkua
taivaan ja veden pinnalla.
On vain rauha ja olemisen kauneus.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hyvä runo
Kiitos olemisen kauneudesta! Olipa monta kaunista allegoriaa! Nautiskelin ja maistelen vielä uudemman kerran!
Heikki
Sivut