Hän pitää huolta muista
hän hoitaa haavoittuneet
hän kantaa uupuneet
Hän sukeltaa kaivoon
jotta toinen voisi kiivetä hänen hartioilleen
ja päästä ylös
Hän kääntää poskensa
ja ottaa seuraavan iskun vastaan
Hän ei kiroa ketään
vaan siunaa kaikkia
Hänen sydämensä on niin suuri
ja se vuotaa kyyneleitä
koska hän ei voi pelastaa kaikkia
Hän on kantanut harteillaan
satoja sieluja
ja sydämessään hän vartioi tuhatta
Mutta kuten kaikki soturit
taistelu uuvuttaa
ja sota kuluttaa muurit
Ja tuhannen arven alta
hän katsoo
ja tietää
että on aika levätä
Sillä väsynyt Vartija
ei voi suojella ketään
Selite:
Parane pian...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea, vahva runo, jossa on hyvä rytmi. Tätä voi tulkita monella tavalla, vaikka uskonnollisesta näkökulmasta, mutta mä koen tän pyyteettömän ystävyyden kuvauksena, joka kolahtaa ihan omaan elämääkin ja ystävyyssuhteisiin, joissa joskus on uuvuttu totaalisesti.
Upea, vahva runo, jossa on hyvä rytmi. Tätä voi tulkita monella tavalla, vaikka uskonnollisesta näkökulmasta, mutta mä koen tän pyyteettömän ystävyyden kuvauksena, joka kolahtaa ihan omaan elämääkin ja ystävyyssuhteisiin, joissa joskus on uuvuttu totaalisesti.
Siinähän se tuli: kuin omat ajatukseni, mutta nyt karkeus hiottuna pois ja kirjoitettuna paperille. [sai kyyneleet silmiin...] Absolutely soulfull
Tunnen yhden tällaisen ihmisen, hän on ystäväni.
Runosi on vahva ja täynnä elämänviisautta, jota monelle nykypäivänä soisi...
runossasi on hyvyyttä, sellaista harvinaislaatuista mitä jota jotkut ihmiset kantavat. vartijoita tarvitaan, mutta heille pitää antaa aikaa parantaa välillä myös itsensä. todella kaunis runo!
Sivut