Sydämeni itkee
ja henkeni huokaa
kun näen taakkasi
Jos voisin sen ottaa itselleni
kulkisit vapaana
mutta se ei ole minun taakkani kantaa
Joskus tuntuu
ettei se kuulu sinullekaan
sinulla on jo tarpeeksi kiviä repussa
Mutta pyydä vain
sana sinulta
ja saat sen
jos se on minun vallassani antaa
Tänään en voi tarjota kättäni
ja olkapääni on liian kaukana sinun nojata
Mutta tiedä
että siellä missä sinä olet
siellä minun sydämeni itkee kanssasi
kunnes löydät keinon iloita taas
Ja vielä me iloitsemme
se on lupaukseni sinulle.
Selite:
Ystävät, he ovat niitä aarteita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mitään sellaista ei pitäisi luvata mitä ei voi pitää...
kuitenkin, kaunis runo
kaikilla meillä on taakkamme, reppu täynnä kiviä
ehkä joku päivä ymmärrämme laskea repun pois ja jatkaa matkaa ilman sitä^^
a true `Hallmark` potential :)
(u know: the largest card company in usa)
Erittäin kaunis ja herkkä runo ystävälle, laitan tämän suosikkeihini, sillä tämä on niin kaunis ja lohduttava runo!
Hieno runo!
tää on ihan älyttömän kaunis runo!
aivan mielettömän hieno runo (ystävyydestä). itselleni tuli mukava olo tätä lukiessa.
"Tänään en voi tarjota kättäni
ja olkapääni on liian kaukana sinun nojata"
aivan ihana kohta.
hieno teos kaikin puolin.
Sivut