Mun sydän leviää eteeni
kun en pysty sullekaan tätä kertomaan.
Pystyisitkö sä oikeasti
mun syviä salaisuuksia ymmärtämään?
Tiedätkö, mulla ei ole muitakaan,
ne ei kyllä ikinä tule tajuamaan
että olen onnellinen tässä ja näin.
Miksi tää maailma lämpeää vain sisään päin?
Ne kaikki jotka lupasi mua tukea
kääntäis varmaan selkänsä heti kulissin laskiessa.
Tarvin sua nyt enemmän kuin koskaan,
vaikken voi mitenkään huonosti.
En voi pyytää sua auttamaankaan,
tää paine sulkee mun suuni.
Yritän vain sanoa, etten ole se,
miksi minua sokeasti luulette.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin tämä kolahti,
tuttu tunne, joka välillä jonnekin unohtuu.
Taitavasti kuvailtu ja kerrottu.
Pidän käyttämästäsi kielestä ja muutamista riimeistä.
Loppu kruunaa kokonaisuuden, antaa kaikelle taas uuden merkityksen.
Puhutteleva runo ymmärtämisestä ja epävarmuudesta. Se kuvaa taidokkaasti sisäisiä paineita.