Valo täyttää viimein mun maailmain
Olen niin monesti luopunut unelmistain
Annan nyt elämän hunajan viimein valua
Kuljen kohti uuden aikani alkua
Levitän siipeni ja nousen lentoon
Ne mua taas täällä kantakoon
Maalaan nyt maailmani uudelleen
Muistan enkelin mua kerran suudelleen
Tunnen kuinka kaikki kauneus ympäröi mut
Miks pimeyden ruhtinas oli mulle valehdellut
Viimein tajuun. Oli se sieluni valon sitonut
Vaan nyt oon sen vallasta karannut
Levitän siipeni ja nousen lentoon
Ne mua taas täällä kantakoon
Maalaan nyt maailmani uudelleen
Muistan enkelin mua kerran suudelleen
Levitän siipeni ja nousen lentoon
Ne mua taas täällä kantakoon
Maalaan nyt maailmani uudelleen
Muistan enkelin mua kerran suudelleen
Levitän siipeni ja nousen lentoon
Lentäen korkeuksiin siivin loistavien
Ylös taivaan sineen, sineen, sineen, sineen.......
Viimein oon tän maailman valtias
Rakennan valolla mun tietäin
Olen elossa jälleen
Olen kiinni elämässä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo, joka voisi olla myöskin laulu, kun nuo kertsit on tässä, riimiin olet kirjoittanut, kaunis ja koskettava sanoitus, varmaan koskettaa monia
Sivut