Let's not talk about the obvious
Sivellin maalaa maisemaa
Kädet eivät liiku eikä silmiä räpäytä
Sitä ei näe halukkaat
Vain lahjan saaneet
Kuin sinäkin
Ei sitä käy kieltäminen
Tahra joka ei lähde
Vaikka sata kertaa saippualla hinkkaisit
Suottapa sitä peittelet
Ei sitä muut näe
Kujeileva kettu
Lentävä haikara
Vinkkaan silmää ja naurat
Ei kukaan voi olla noin hullu
Ja samaan aikaan ymmärtää
Tuulen henkäyksistä
Sormenpäistä
Sanat ovat muille
Niille jotka eivät kuule musiikkia
Ja erityisesti niille jotka eivät osaa tanssia
Äläkä rupea minulle väittämään
Ettet muka koskaan enää tanssi
Edes salaa
Vähintään unissasi
Se on katsos jotain mitä voi juosta karkuun
Mutta piiloon ei pääse
Voihan aina yrittää
Unohtaa
Mutta niin syvää jäätä ei ole
Ettei pinnan alla joku särö olisi
Muistutuksena
Ja ai että miten nautin
Kun niitä jyviä ripotellaan eteeni
Mieli voi kadota
Minuus hajota
Tunteet padota
Mutta sieluasi jos joku koskettaa
Ne väreet ei
Muualla kulje kuin syvällä selässä
Pyhällä maalla
Sielusi muistaa
Vaan ei muistuta
Koska kuka tätä elämää jaksaisi
Jos sen jatkuvasti esillä pitäisi
Siksi haavatkin umpeutuu
Vaikka jälki jäisi
Ei meitä tarkoitettukaan toisillemme
Muuta kuin muistuttamaan
Kun toinen unohtaa (katsoa)
Miltä näyttää sadepisara tuulilasissa
Ennenkuin se valuu pois
Miltä tuntuu linnunlaulun keveys
Nokkosennuput jalkojenpohjissa
Olkoon se tämä kevät
Joka vie hetkeksi
Harmautesi pois
Tuo puku ei pue sinua, rakkaani
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit