Verestävät muistot

 

Tyhmin kysymys ikinä

Täynnä turhanpäiväistä ketäkiinnostaa

 

Mut en tiedä miten sen vois esittää

Muutenkaan

 

En taida osata enää

Sitä kieltä mitä joskus puhuttiin

Sitä jossa sanat kietoutuu toisiinsa

Ja muodostaa taivaankartan

Tähtien muodostelmat ja

Villinä leiskuvia revontulia

 

Olen vain harmaa massa

(no en ole)

 

Mutta tuntuukuin katujyrän kaunistama

Elämä, tiedätkös

Päivät ja vuodet kun yritin vain unohtaa

 

Sinut

 

Ja sen hetken mitä meillä oli

 

(puhettakaan mitä olisi voinut olla) 

 

Eikai siitä sen enempää. Piti mennä ajoissa nukkumaan mutta en vieläkään kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen osaa.

 

Jotain minustakin vielä jäljellä

Kuin sade kuivuuden jälkeen 

En unohda