sunrise-sunset

Ajan pimeää pikatietä
kuten monesti
ennenkin

nämä kilometrit ovat nähneet
paikkoja ja
elämää

iloa ja surua
naurua ja
noh
kaikenlaista


ajan
paikkaan jossa
mieleni on hiljaa
mutta sieluni ei saa rauhaa

täällä rannalla
näillä kallioilla
kotoisa tuuli tarttuu hiuksiini
toivottaa tervetulleeksi

meren kohina 
tähtitaivas
ja paras kaikista

se hiljaisuus
mitä en ikinä sisäisesti voi saavuttaa
sitä samaa tyyneyttä
mitä merikin osaa kauneimpina aamuinaan olla

vapaana
voimakkaana
aallot lyövät rantaan
suoraan kasvoilleni
kitkerät väkevät muistot
vieritetyt kyyneleet
muotoaan etsineet sanat
joita ei vaan ääneen ole tarkoitettu sanottavaksi

onko nämä kahleet
tarkoitettu ikuiseksi
minun kannettavakseni
annettu

olen kuullut että
ei ole hyvää ilman 
sitä toista puolta

ja aina on jotain menetettävää
ellet ole ilman mitään

ehkä minunkin olisi helpompi niin

mutta onhan minulla
edes 
hetkinen euforiaa
perhosia ja
vapaus
rakkaus

mennyt ja nykyinen

auto ja
takapenkki missä nukkua
tämäkin yö