Synkkien AA-kerho

Kukaan ei uskalla sanoa mitään

Olen vajonnut syvälle

Syvemmälle kuin muistinkaan

 

Jostain löydän

Menneen valon

Hymyilyttää

Muistan sun hersyvän naurun ja pilkkeen silmissäsi

Avasin arkun ja siellä se oli

Pieniä lappusia joita kirjoiteltiin yössä

Lähetettiin salaa toisillemme

Hykerreltiin omissa kulmauksissamme

 

Miten voisin unohtaa

 

Herätys

Ihmiset!

Miksi istutte täällä ringissä ettekä puhu mitään

Ottakaa maskit pois ja nouskaa pöydälle

Iloitkaa!

Tanssikaa!

Ettei tarvitse repiä hymyä irti kun pääset neljän ruuhkan jälkeen kotiin ja sielusi valuu viemäristä alas suihkun mukana.

 

Hetken huuma(ko)

Tyhmyys vai inhimillisyys?

Typeryys vai rakkaus?

Olinko typerys minä

Vai sinä

 

Tyhmiä ihmisiä kaikkialla.

Hulluja unelmia

Neula sanoo poks poks

Katson toisen kulman alta enkä jaksa puhaltaa enää

 

Herään enkä muista mitä tapahtui

Mutta sen tiedän

 

Että hymyilin sitä samaa hymyä kuin vuosia sitten

 

Saanhan pitää sen

Edes hetken

Päivän ilman yötä

Tai toisinpäin