Suomi

Maamme tää laaksoineen ja järvineen
Syntyi kansan sisukkaan taisteluista.
Nousi kunniaan, vaik neito sen
toisen käden menetti.

Urheat sotilaamme antoi kaiken,
vaik oli vastas voima moinen.
Suuren Venäjän maan.
Luodin sai moni sydämeen
Tänään lepattaa liekki heidän
haudoillaan.

Kun lippumme sinivalkoinen taas liehuu
ja sanat maamme laulun kaikuu.
Ei unohdeta sankareita rintaman
heidän henkensä yllämme tän maan.

On tää maa pieni vaan yksi suurista.
On maksanut velkansa sodistaan.
Auttanut muita, ei kysynyt almuja.
Vaik kylmä on maamme. On kansamme luja.

Kansa täällä kerää taas voimiaan
Tekee työnsä saa leipänsä pöytään.
Annetaan lantti köyhälle. Hyvälle miehelle, naiselle.
Ollaan arjen sankareita, vaik enkeleitä langenneita.

Maamme nousee jälleen, vaik moni polvillaan
Antaa sinitaivas uskoa elämään.
Toinen toistaan tukien. Yhdessä käydään horjuen.
Menestystarinoja jo taas pian kerrotaan
ja ponnisteluista tän sydämmemme maan.

Joskus köyhä, vaan sydämeltään rikas
On saloilla pohjoisen ilma aina raikas.
Revontulet loistaa yllä tunturien
valaisten öitä kauniin pohjoisen.

Onko kauniimpaa kuin tää valkoinen maa
On käynti sillä vain ikuista suudelmaa.
Ollaan ylpeitä, kun saadaan olla tän maan kulkijoita
On meillä metsiä, järviä, koskemattomia soita.