Nyt taas sydämmein itkee
Niin syvälle siihen koskee.
Rakkauteni sulle paljastin,
vaan terävä oli kielesi pistin.
Et sä mua halunnutkaan
halusit rikkaiden maailmaan.
Mulla oli vain antaa sydän tää,
joka ei rakkautta pelkää.
Rakkaus on viljaa,
jota en viel korjata saanutkaan.
En ois sua satuttanut milloinkaan.
Yksin jätit sydämmeni harhailemaan.
Yksin kuljen polkua pimeää
Ilman sua en vielä valoa nää.
Vaan vielä sydämestäni luovun,
vaikka nyt uskoni menetin suhun.
On jollain sydän puhdasta kultaa
ja ei hän sydämeni rakkautta parjaa.
Antaa syyn jatkaa, ei rakkauttain hylkää.
Ei rinnassain sykkivää punaista pelkää.
Rakkaus on viljaa,
jota en viel korjata saanutkaan.
En ois sua satuttanut milloinkaan.
Yksin jätit sydämmeni harhailemaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
