Ei unohdu

Ei saanut kiinni hetkeä ohilentävää
Niin henget vaan ajassa kiitää
Kun vois vaan onnessa pysähtyy
Vaan elämän pikari niin nopeasti täyttyy
Kun oikeaa elämää maistaa
Voi silloin kulkee ohituskaistaa
Murheet kaikki unohtaa
niin ajassa uudessa henkesi valon kohtaa

Vaan joskus kaikki on vaan niin raskasta
Ettei ajattele ees omaa rakasta
Elämän painolasti kohti taivasta vetää
Edesmenneiden luokse mieli rientää
On hetket mustat joillekin päivä viimeinen
Vaikka täynnä onnea oli tuo eilinen
Ei kaikkeen kait aina selitystä löydy
Vaan laskettu on tuo elämän pääty

Ei halunnut satuttaa rakastaan
Halus vain murheensa hautaan
Ihmisen sisin on niin arvaamaton
Päätös joskus on vankkumaton
Vaan kaikki on käsis kohtalon
Kerran jokainen kohtaa suuren valon
Olihan hän aina hyvä ihminen
Vaan pienes hetkes ei ollut mies entinen

Vaan tuolla ajassa ikuisessa kerran kohdataan
Ei unohda taivas ainoatakaan lastaan
Vaan eläkäämme vielä tässä ajassa
Siinä pienessä sydänten onnen majassa
Jossa rakkaus on taottu kullasta
Nousee kerran henkemme mullasta
Olemme silloin siellä ikuisuudessa
Maailmassa yhteisessä suuressa