Niin itken jälleen kaipauksesta
sun silmies rakastavasta katseesta..
Voi kun voisin vielä olla kultaa sulle
ja huokauksen ääni rakkauden aamulle.
Vaan näät mussa vaan vanhan petturin,
kun kerran petin sun luottamuksen.
Nyt tiedän vain sä korjaat mun sydämen
Ei ne likaiset yöt kanssa riettaiden.
Voi kun saisin viel sua koskettaa
ja tunteeni kauneimmat paljastaa.
Mut sä vain käännät katseesi kun kohdataan,
et usko enää sydämiemme sykkeeseen.
Kunpa voisit kaiken anteeksi antaa ja
uskoo, että likainenkin voi palata valoon.
Kun tavataan on kaikki niin kylmää.
Toivon silti, et katsees vielä sulaa.
Vaikka koko loppuelämän sua ootan.
Siihen viimeiseen lyöntiin sydämmein.
Voi kun saisin viel sua koskettaa
ja tunteeni kauneimmat paljastaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
