On elämän taisto meidän työ
joskus se meitä sisältämme syö
Tuntuu kerran, et kaikkesi annat
Kun elämän tarkoituksen taakkaa kannat
Olet kerran vihitty pyhällä maalla
Kosketus toiseen iholla paljaalla
Olitte silloin kaksi yhtä
Ei ollut silloin vielä kyyneleitä
Kuinka niin kaunis särkyä voi
Vaikka kerran kaunis sävel soi
Arki murheet harteille toi
On meille avaimet rakkauden annettu,
mut sit taasen ne anastettu
Olemme täällä kaksi eksynyttä joutsenta
Pyydystämme sitä unelmien taimenta
Ken meille sen onnen antais
Pilvilinnoihin kerran kantais
Sydämmen hinnan onnesta maksais
kun joku sen salaisuuden paljastais
Kuinka niin kaunis särkyä voi
Vaikka kerran kaunis sävel soi
Arki murheet harteille toi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut