Olen ollut tuuli pohjoisen
Öisin myrskyksi vahvistuen
Puhalsin niin, että sinäkin kuulit
Mua sydämesi huudoksi luulit
Ehkä se mä olenkin
Kohtasin kerran sun sylin
Ei rakkauteni sammu täällä tuonelassakaan
Uskoin aina vain yhteen rakkauden tarinaan
Olen tää öinen puhaltava tuuli viheltävä
Sä olit silloin kerran mut kieltävä
Vaan en osannut irti päästää
Oli kai hiukan sekaisin pää tää
Mä en toisii friidui katsonut
Vaikka moni ois mut ottanut
En uskaltanut heille sydäntäni antaa
En voinut rakkautta toista kantaa
En tiennyt antaako anteeksi Herra taivaan
Kun astuin yksinäisenä sieluna laivaan
Vaan kerran kun rakastuu on se vaikee taa jättää
Vaan nyt sen tiedän takertumalla vain itsensä pettää
Olisi pitänyt oppia uudelleen rakastumaan
Kerran viel ois silloin päässyt alttarilla polvistumaan
Olin liian tiukka rakkauden uuden tarinalle
Pakit annoin monelle naiselle kauniille
Ihmisen elämä ei päällä maan ikuinen
Joku päivä vie maailma sultakin hengen
Olet siinä viime hetkessä katuvainen
Jos olit sille misulle sut haluavan kieltäväinen
Vaan ethän voi tietää, jos se hirvi vie hengen
Nelikymppisenä kuolet nouset rinnalle taivaan sotilaiden
Mä en toisii friidui katsonut
Vaikka moni ois mut ottanut
En uskaltanut heille sydäntäni antaa
En voinut rakkautta toista kantaa
En tiennyt antaako anteeksi Herra taivaan
Kun astuin yksinäisenä sieluna laivaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut