Aamulla oon yksin vielä tänäänkin
Nousen ilman unelmaa sängystäin.
Harhailen jälleen tänään varhain
ja ootan mis oot pelastajain.
Tulisipa jälleen talviyö, sil
liian raskas on yksin kesäyö.
Katson rakkaani toisen on
ja sydämeni väisti kohtalon.
Haavat arpeutuu hiljalleen,
vaan ei rakkaus kuole koskaan.
Minä rakastan vielä jälkeenkin
sen päivän sydämeni säilyttää.
Suukostasi vieläkin haaveilen,
vaan yksin havahdun unesta rakkauden.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi