Pelko tarttuu tähän sydämeen ja
ei saa sitä turvaa löytämään.
Pelko painaa miestä puolelle pimeän,
etsii turvaa joukosta sotilaiden.
Vaan ei yksikään ase kipua poista,
vaan tekee miehestä yksinäisen.
On kuin haavat, jotka ei parane.
Myrkkyä sielulle viattomalle.
Katsoo alas huipulta tasankon kummun ja
kuulee äänet parkuvien lasten viattomien.
Tietää, että yksin ei voi muuttaa maailmaa,
vaan johtajien on vaihduttava, et pelko haihtuu.
Pyytää kansoja pohjoisen auttamaan,
et voisivat vihdoin rauhan löytää.
Yksi laukaus voisi muuttaa kaiken,
kun suoraan painuisi kylmään sydämeen.
Uskokaa vaan on sotilaallakin sydän,
vaikka kerran harhautui polulta valon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällinen koskettava runo.
Sivut