Yksinäinen susi

Illalla yksin ulkona kulkiessani
kuun valo vain seuranani,

kuuntelen ääniä menneiden
katselen vain ja ihmettelen tätä maailman hiljaisuutta,

mietin mitä huominen tuo tullessan
näen nuoren pari yön pimeinä tunteinta,

yhdessä he suuteletvat ja näyttävät miten he niin paljon tosiaan rakastaa,

itse ohitse hiljaa kuljen
muistelen menneitä,

rakkautta sitä joskus oli
onnellinen olin siitä aikaa kuitenkin on jo kuukausia,

kuukaudet muutuvat vuosiksi
muistot pystyvät ja muuttuvat,

vain muistot enään on jäljellä
vain muistoja niistä hyvistä vanhoista ajoista,

olen yksinäinen susi
yksin kuljen varjoissa,

yöstä on tullut suojani
yöstä nautin silloin saan olla oma itseni,

Rakkaus on mielestäni kadonnut
vain muistona sitä pidän,

mutta tiedän sen
joskus viellä yksinäinen suden joku nappaa ja itsellensä ottaa,

Sitä ennen kuljen pitkin metsien reunoja
ulvon kuuta kallion laella,

Olen yksinäinen susi se jota kukaan ei kunnolla tunne
saan olla villi ja vapaa niin kauan kunnes joku minut omakseen haluaa...