Kuljen yksin metsän reunaa
sateisessa yössä niin pimää,
taas kerran kantson miten nuoret rakastavaiset jakavat toisilleen rakkauden ensi suudelmaa,
Rintaani niin viiltää kun menin asiani pilaamaan
Se sattuu kun miettii mitä tein ja miten sen kaiken tuhosin,
No mennyttä ei voi muuttaa
nyt hänellä on se joka häntä rakastaa,
Kuljen viellä joskus valossa
rakkauden oikeutetussa paikassa,
Mä toivon että joku tulee ja sanoo mulle " sua vaan mä tahdon rakastaa",
Sitä päivää odotellessa muutun sudeksi ja kuljen polkuja omiani,
Niitä pimeyden ja tuskan varjostamia
rinta rakkauden arpeuttamana,
Kuljen yössä sinä yksinäisenä sutena..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit