"Rakkaus, oli se kerran jotai niin kaunista, jotain niin todellista, nyt enään pelkkää muistoa vaan, myrkkyä jos sen niin tulkita haluaa, en osaa enään rakkautta antaa, osaan vain yhden asian, sen miten toista satuttaa, parempi olla varjo, se mikä ei satuta, se mikä katoaa kaiken valon edestä, se mitkä kukaan ei tunne, se mikä katoaa silloin kun pimeys saapuu, vain pimeydessä minua ei huomaa
Pimeys on minulle parempi, varjoan en osaa satuttaa, varjona en voi olla vaaraksi, silloin olen vain metsässä oleva kajastus, olen vai ja en ole mitään..
Silloin kun rakkaus ja onni tulevat esille, varjot väistyvät, varjot antavat tilaa elää, varjot eivät tarvitse mitään, varjot vain ovat, ne eivät ole minkään arvoisia, varjona vain, yksinäisenä sutena kuljen pitkin erämaata, yksin elänä ja varmaan kuollakin saan
Pimeys on turvani, silloin voin olla valloillani, päivisin olen ja tarkkailen
Rakkaus on jotain kaunista mitä tuskni enään kokea saa en, en tänään, en huomenna en milloinkaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voihan se rakkaus tulla vastaan aivan odottamattomassa paikassa...