Mistä minut muistaisit ja kuinka

Kauniin koskettava runosi

Oho. Tämä on jotenkin semmoinen runo joka sai minut miettimään vaikka ja mitä. Ensin tulee tunne, että runon minä pohtii, mistä hänet muistettaisiin jos hän jostain syystä katoaisi lähimmäistensä elämästä, mutta loppu mullistaa koko runon, koska "ja ehkä en ollutkaan" saa minut miettimään runoa siltä kannalta, että alun asetelmakin olisi kuva siitä, mitä runon minä itselleen haluaisi. Tavallaan jos jos:sin sisällä, jos ymmärrät. Eh, anteeksi epäselvyyteni.

Jokatapauksessa, pidin runostasi kovasti.

Tärkeää on että olemme ja käsi kädessä taivallamme. Minulla ja puolisollani on ensi Tapaninpäivänä takana 50 avioliittovuotta, jos sinne saakka elämme.

Olen usein lukenut tätä runoasi ja nyt uudemman kerran. Tulee mieleeni tästä eräs Hectorin biisi ... tunnelmallista molemmat !

Joskus vain ei tiedä, "ollako vai ei", se on suuri ongelma.

Huikea. 

Upea on runosi, kosketti kovin <3