Eilisen sirpaleet

1.
Unettoman yön jälkeen mä herään
ja eilisen sirpaleita kerään.
On tyynylleni levinneet mun meikit.
Mietin miksi jälleen se tapahtui,
kun tuon illan muistot taas mieleen ui.
Miksi vain sä mun tunteillani leikit.

ch:
Kun katselen kuvaani peilistä
se kuvastaa mulle eilistä.
En vain anteeksi voi antaa.
Vasten peilin lasia painuu pää
siihen mun otsasta jälki jää.
Syyllisyys täytyy mun kantaa.

2.
Ajan kanssa tuska tää helpottaa
vaik ensiaskel on vaikein ottaa
kun niin raskaalta tuntuu tämä taakka.
Sitten voin rauhassa mä hengittää,
pystyn jatkamaan tätä elämää.
Nyt on vain jaksettava siihen saakka.

Ch