Sade raiskaa arpiset pakarani
kuin sateentekijä, kohotan takumukseni taivaisiin
ja valmistaudun vastaanottamaan sateen, jumalan itkun.
Maailman kyyneleet rummuttavat alisia poskiani ja
tunnen kipua kun tuo suolattu, emotionaalinen ruoska puraisee rokonarpista perääni
en edes tiedä, pystynkö kannattelemaan tätä myrskyä kovin pitkään.
Tunnen kuitenkin ykseyttä tuon kaiken kanssa, sillä Jumalan itkuun on totisesti varastoitunut ihmiskunnan synnit.
Tunnen, kuinka vapahtajan virta huuhtelee perstienooni perinpohjaisesti.
Rankkasade on puhjennut, ja niin minäkin:
Nimittäin uuteen kukkaan.
Selite:
koin elämyksen myrskyn silmässä kuin mestari Luther aikoinaan. Toivottavasti minunkin teesini aloittavat sielujen reformaation.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin paljon