Kosketuksensa rakastavalla ruoskalla
ajoi tieltään piinaajat
kyyniset, ilkeät riivaajat
jotka nurkkiani ahdisti,
makunsa mukaan somisti,
ja hautakiveäni koristi
niin mahtavasti tuli hän
joka aatteetonta ristiä kantoi,
ja osia itsestään antoi
sanoen: ”säilytähän huolella”
samalla parsien minua;
sillä kliseisellä nuolella
Selite:
Tämmöisen kirjoitin talvella, ihastuneisuuden ja kunnioituksen kourissa.
Elämässä on iloa, voimaa!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä flow tässä hienossa runossasi, mahtipontista.
Luin runojasi, pidän kovasti otteestasi joka ei päästä lukijaa vaan sitoo hurmokseen ja sanojen suureen nautintoon.
Tähän puumerkki,
koska tykästyin tähän kaikkein eniten!
Vahvaa on veresi sointi,
joka kynästäsi ilmoille soi.