Avasin sieluni sinulle, annoin silmiesi hivellä jokaista tuskaista muistoa.
Soitin sinulle sydämeni sonetin, kitaran kielillä kaihoisasti soiden.
Minä vein sinut lempipaikkaani, suurelle kalliolle keskelle satumaista lehtoa. Näytin unelmani, pelkoni kaivoin esiin syvältä synkimmästä piilostaan.
Annoin kaiken, mitä hauras ihminen vain voi. Nyt olen turta ja tyhjä, sinä lähdit pois. Mukanasi sieluni, sydämeni, unelmani.
Kuinka voisinkaan koskaan enää rakastaa, eihän minulla ole enää mitään annettavaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen, hyvä
Itku tulee melkein tätä lukiessa. Liippaa niin läheltä omaa elämääni. Sitä paljastaa itsensä toiselle, ja joutuu sitten pettymään rankasti jos toinen ei ymmärrä, tai jos se kävelee pois. Anteeksi vähän sekavaa, mutta pidän tästä kovin.