Mene pois muisto,
kaikki on nyt toisin.
Huutaisin,
ellei joku olisi ommellut huuliani.
Käperryn taas peiton alle,
turvaan,
niin kuin silloin.
Kunpa voisin taas mennä siskon kainaloon,
turvaan.
Vihaiset huudot kaikuvat korvissani,
pelko valtaa mieleni.
Yritän piiloutua muistoltani, mutta se seuraa minua,
kuin varjo.
Yritän päästää sen pois mielestäni,
mutta sen juuret ovat liian syvällä minussa.
En saa sitä lähtemään.
Ja taas itken itseni uneen...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hellyttävä,
aikaansaa halun suojella;
onnistuu herättämään tunteita, kaunis hyvinkin
Tää on tosi liikuttava.. Ihan nousee pala kurkkuun ku lukee tätä. Tosi hyvin osaat kirjottaa ! (: